Raamattu Jeesus lukee (2023)

Oletko koskaan miettinyt, onko Raamattu, jonka otat hyllyltäsi tai nostat ylös BibleGateway.com-sivustolta, sama kuin Raamatun kirjoitukset, jotka Jeesus olisi lukenut? Meillä on tapana ajatella sitä, mitä kristityt kutsuvat Vanhaksi testamentiksi juutalaisten Raamatuksi, mutta ovatko nykypäivän protestanttisen Vanhan testamentin 39 kirjaa synonyymi sille, mitä Jeesus olisi pitänyt Raamatuna?

Ja millainen olisi ollut Jeesuksen Raamatunlukukokemus? Olemme tottuneet siihen, että meillä on laaja valikoima englanninkielisiä raamatunkäännöksiä, joten jos haluamme tutkia useita tulkintoja tietystä kohdasta, vertailtaessamme on monia eri painoksia. Mitä eri raamatunversioita Jeesus olisi voinut lukea?

Ensimmäisen vuosisadan todisteita tarkasteltaessa syntyy sekalainen kuva. Jeesuksen ”Raamatulla” (jos voimme sitä niin kutsua) ei ehkä ollut ehdottoman kiinteää kirjaluetteloa nykyaikaisen englanninkielisen Raamatun tapaan. Useiden käännösten käsite oli kuitenkin todistettavissa jo Jeesuksen aikaan. Hän olisi tuntenut yleisesti suositun heprealaisen Raamatun kreikkalaisen käännöksentunnetaan Septuagintana, joka oli ollut olemassa jo pitkään, sekä muita kreikkalaisia ​​ja jopa joitakin arameankielisiä käännöksiä.

Vaikka Jeesuksen Raamattua on vaikea verrata yhteenkään englanninkieliseen versioon omalta ajaltamme, voimme sanoa, että Jeesuksen Kirjoitukset eri hepreankielisissä muodoissaan ja kreikkalaisissa käännöksissä olivat ehkä kuin moderni kristillinen kirjakauppa, jossa on lukuisia englanninkielisiä käännöksiä eri tarkoituksiin.

Mitä kirjoja oli Jeesuksen Raamatussa?

Muinaisessa Lähi-idässä oli monia kirjoituksia ja pyhiä kirjoituksia, mutta meillä ei ole säilynyt luetteloa Raamatun kirjoista tai sisällysluetteloa, joka nimeäisi heprealaisten kirjoitusten teokset ennen Jeesuksen aikaa. Voimme katsoa tätä ajanjaksoa vain kuin lasin läpi hämärästi, harvoin vihjein. Hyvä paikka etsiä vihjeitä on kuitenkin Qumranissa, missäKuolleenmeren käärötlöydettiin. Kaikista kirjoista, joita essealaiset – juutalainen lahko, joka luultavasti tuotti kääröt – kirjoittivat kommentteja ja lainasivat Raamattuina (sanoilla "on kirjoitettu"), tuli lopulta osa juutalaista kaanonia. (Tästä säännöstä on yksi poikkeus, lainaus teoksesta, joka tunnetaan nimellä Jubilees, joka oli erittäin suosittu Qumranissa, jos monet käsikirjoituksen jäännökset viittaavat siihen.)

Philo Aleksandrialainen, juutalainen filosofi, joka kuoli nILMOITUS40, lainasi Raamatuna kirjoja 1. Mooseksen kirjasta Mooseksen kirjaan (Pentateukki) sekä muita tekstejä, jotka tunnistaisimme nykyaikaisista Vanhasta testamentistamme, mutta hän ei antanut meille mitään kirjaluettelon kaltaista. Lähin lausunto asiasta noin Jeesuksen ajalta tulee juutalaishistorioitsijalta Josephukselta, joka kuoli n.ILMOITUS100. Vaikka hän ei nimeä kirjoja, hän kertoo meille, että juutalaisilla on vain 22 kirjaa, joihin voidaan perustellusti luottaa: viisi Mooseksen kirjaa, 13 profeetan kirjaa ja neljä jäljellä olevaa laulua ja elämänohjeita.

Vaikka tutkijat kiistelevät joidenkin näiden kirjojen identiteetistä, Josephus kuvailee suljettua kaanonia ja väittää, että se on ollut niin jo jonkin aikaa (voit lukea tämän hänen kirjastaanApionia vastaan1,37–42). Hänen 22 kirjaansa kuvastavat varhaista numerointia, jossa useat yksittäiset kirjat nyt Englannin Vanhassa testamentissa lasketaan yhdeksi. Esimerkiksi Jeesuksen aikana kahtatoista pientä profeettaa pidettiin yhtenä kirjana tai käärönä.

Kuitenkin ehkä paras todistus kirjoista, joita Jeesus olisi pitänyt Raamattuina, on Uusi testamentti, jossa siteerataan ja lainataan Toora (Vanhan testamentin viisi ensimmäistä kirjaa), monet entisten ja jälkimmäisten profeettojen kirjat, Job, psalmit ja Sananlaskut. Uuden testamentin kirjoittajat eivät lainaa Raamatuksi juutalaisten kaanonin ulkopuolisia kirjoja, mutta he eivät myöskään lainaa kaikkia juutalaisten kirjojakaanoni. Toisella vuosisadalla, kun varhaiskristityt alkoivat listata kirjojaan, he sisälsivät vain juutalaisten kirjoitusten kirjat.

Voimme siis nähdä tästä, että Josephus oli luultavasti oikeassa sanoessaan, että kirjoittaessaan jokainen juutalainen piti pitkään 22 kirjaa jumalallisena inspiroituina. Todisteet osoittavat, että jotkut juutalaiset pitivät Raamattuina tekstit, jotka lopulta nimettiin ja listattiin toisella vuosisadalla, mutta kaikki juutalaiset eivät olleet yhtä mieltä jokaisen kirjan asemasta. Juutalaisten suuren enemmistön ohella Jeesuksella olisi ollut enemmän tai vähemmän suljettu joukko pyhiä kirjoituksia, jotka heijastavat omiamme. Se olisi sisältänyt ydinkirjat – Tooran, profeetat, psalterin – mutta on vaikea sanoa, mitä hän olisi ajatellut kaanonin reunoilla olevista kirjoista (kuten Ester, Laulujen laulu ja Saarnaaja).

Mitä versioita Jeesus luki?

Jeesuksen päiviin mennessä heprealaiset kirjoitukset olisivat olleet valmiit jo pitkään, ja muinaiset kirjanoppineet olisivat jo kopioineet niitä näennäisesti lukemattomia kertoja. Ensimmäisellä vuosisadalla ne olisi käännetty kreikaksi, ja nuo varhaiset kreikkalaiset käännökset olisivat olleet tarkistusprosessissa. Tiedämme varmasti, että Raamattu oli ainakin kolmella kielellä Jeesuksen ajan Juudeassa. TheKuolleenmeren käärötheijastavat tätä todellisuutta heprean, aramean ja kreikkalaisen käsikirjoituksen jäännöksensä kanssa. Jeesus ja hänen apostolinsa elivät siis aikana, jolloin tekstitilanne oli varsin monimutkainen.

Heprealaiset käsikirjoitukset

Heprealaisen Raamatun tekstihistoria kokonaisuudessaan osoittaa huomattavaa huolellisuutta ja säilytystä – mutta ei yhtenäisyyttä. Heprealainen teksti, josta tuli lähde keskiaikaisille käsikirjoituksille, joihin nykyaikainen Vanha testamenttimme perustuu – tunnetaan nimelläMasoreettinen teksti– oli hallitseva, mutta ei yksinomainen muoto ennen ja jälkeen Jeesuksen ajan. Jeesuksen aikana oli olemassa muitakin tekstimuotoja, koska jotkut kirjanoppineet kopioivat tätä hallitsevaa tekstiä vapaammin ja luovemmin eri tarkoituksiin.

Esimerkiksi Jeesuksen aikoihin mennessä heprealaisesta Toorasta tehtiin versio, joka tunnetaan nykyään nimellä Samarialainen Pentateukki (SP). Johannes 4:20:ssa Jeesus tapaa samarialaisen naisen kaivolla ja he keskustelevat erosta juutalaisen uskonnon ja samarialaisen uskonnon välillä. Hän kertoo Jeesukselle: ”Isämme palvoivat tällä vuorella [vuorella. Gerizim]”, mikä osoittaa, että hänen on täytynyt tuntea samarialaiset kirjoitukset, jotka sijoittivat palvonnan alttarin Garisimin vuorelle (SPExod. 20:17). Samoin hän tiesi, että juutalaiset kirjoitukset sijoittivat palvontapaikan Siionin vuorelle Jerusalemissa (esim. Ps. 132:13).

Kreikan käännökset

Noin 280:ssaeKrSamarialaisen Pentateukin tuottamisen aikoihin Aleksandrian juutalaiset harjoittivat innovatiivista kreikankielistä käännöstä heprean Tooralle, jota kutsutaan yleisesti Septuagintaksi. Tooran kääntämisen jälkeen juutalaiset olivat kääntäneet loput kirjoituksistaan ​​kreikaksi noin 100 vuoteen mennessä.eKr, ja jotkut kirjat, kuten Esther ja Saarnaaja, käännetään hieman myöhemmin. Kopiot näistä käännöksistä saapuivat luultavasti Qumraniin ensimmäisellä vuosisadallaeKrkoska meillä on todisteita Kreikan käsikirjoitusten jäännöksistä Exodus, Leviticus, Numbers ja Deuteronomy siellä.

Liittyvät

• Kuvitus Jordan Daniel Singer Ensimmäisten tarkistettujen raamatunkäännösten perintö

  Nykyajan halu saada Raamattu oikein käännetyksi juontaa juurensa juutalaisista, jotka muuttivat Septuagintaa.

  John D. Meade

Sitten kuvasta tulee monimutkaisempi, koska myös ensimmäisellä vuosisadallaeKrJotkut juutalaiset aloittivat perinteen tarkistaa vanhoja kreikankielisiä käännöksiä kuvastaakseen paremmin heidän tulkintaansa hepreasta ja varmistaakseen, että heidän käännöksensä ovat paremmin sopusoinnussa huolellisesti kopioitujen käännösten kanssa.Masoreettinen teksti, joka oli tuolloin hallitseva versio. Merkittävä Pienprofeettojen kirjakäärö löydettiin Naḥal Ḥeveristä, Juudean autiomaassa sijaitsevasta luolasta, jossa on revision piirteitä. Tämän tarkistusliikkeen jäseniä kutsutaan nimelläkaigeperinnettä, tutustui aiemmin olemassa oleviin käännöksiin ja tuotti myös uusia, kuten Saarnaajakirjan.

Tämä osoittaa meille, että juutalaiset ennen Jeesuksen ja apostolien aikoja ja sen jälkeen tarkistivat vanhempia kreikkalaisia ​​käännöksiä ja loivat siten kompleksin kreikkalaisia ​​versioita, joita lainataan Uuden testamentin kirjoissa.

Tässä yhteydessä jotkin lainaukset Vanhasta testamentista Uudessa testamentissa heijastavat sekä heprealaista masoreettista tekstiä ettäSeptuaginta(esimerkiksi Ps. 32:1–2 Room. 4:7–8). Toisissa paikoissa Uusi testamentti heijastaa Septuagintaa eikä hepreaa (esim. Jes. 1:9 Room. 9:29:ssä). Uuden testamentin kirjoittajat eivät kuitenkaan selvästikään katsoneet olevansa velvollisia noudattamaan mitään tiettyä käännöstä, ja toisinaan joko tarjosivat oman käännöksensä hepreasta (esimerkiksi Hos. 11:1 Matt. 2:15:ssä) tai lainasivat Septuaginta-versiota. (Jes. 25:8 1. Kor. 15:54:ssä).

Miltä Jeesuksen Raamattu näytti?

Jeesuksen ”Raamattu” luultavasti heijasti juutalaisia ​​kirjoituksia, ja jonkin verran kiistaa kirjoista, kuten Esteristä. Kysymys siitä, lukevatko hän ja hänen seuraajansa tekstin hepreaksi vai kreikaksi (Luuk. 4:17–19), ei ole suoraviivainen. Todisteiden perusteella näyttää selvältä, että Septuagintan rinnalla olisi ollut saatavilla erilaisia ​​käännöksiä hallitsevasta hepreankielisestä tekstistä sekä versioita vanhemmista kreikkalaisista käännöksistä.

Jeesuksen kirjoitukset muistuttivat erilaisissa teksteissään ja käännöksissään luultavasti kristillistä kirjakauppaa tai Raamatun sovelluksen englanninkielisten käännösten luetteloa. Juutalaisilla oli keskeinen, huolellisesti kopioitu hepreankielinen teksti, joka oli muokattu heprealaisiin käsikirjoituksiin eri yleisöille ja tarkoituksiin, ja heillä oli myös kreikkalaiset kääntäjät, jotka välittivät sen merkityksen.

Jeesuksen kokemuksella Raamatun lukemisesta, vaikka se oli ehkä hyvin erilainen kuin omamme tekniikan ja kielen suhteen, sillä olisi ollut paljon yhteistä. Kun hän avasi kirjakäärön, hän näki tekstin, joka kulki uskollisesti huolellisten perinteiden ja kirjanoppineiden kautta ja joka ei niin erilainen kuin nykyään käsissämme olevat Raamatut.

Tämä artikkeli on alun perin julkaistu vuonnaminänk-lehteä.